Tänään kävin Metsäkirkolla kiittämässä edesmenneitä. Kynttilää sytyttäessäni tulin sytyttäneeksi myös hiukseni palamaan enkä ensin edes ymmärtänyt, että lieskat näkökentässäni tulivat hiuksistani eivätkä kynttilästä. Sellaista se sitten on kun unohtaa olla tarpeeksi kytköksissä maahan ja tähän aikaan. Olen vastaanottanut viime päivät tulevan vuoden Kalenterikirjan tekstejä hurmaavan kuun lumoissa. Huomenna lähtevät tekstit taittajalle ja pian saamme painoaikataulun selville (tiedotamme kyllä heti). Luova energia on omanlaistaan. Sen taika lienee siinä, että itse siirtyy sivuun ja antaa luovuuden virrata lävitse. Sen kosketusta ei koskaan unohda. On kuin kaikki maailman värit, soinnut, muodot ja liikkeet virtaisivat itsen lävitse kuin virkistävä lämmin sade. Kaikki on parhain päin – silloinkin kun hiukset ovat tulessa.