Niina-Matildan Kalenterikirja on alkavan vuoden luovalla tauolla. Muuta mukavaa on lähdössä painotalolle, julkaisupäivät tarkentuvat tulevassa. Sisältösivuilla Ylätalossa uutuutena alkanut verkkokurssi Kodin energioiden linjaaminen – sisustamista näkijän silmin.
Vesipeilin paksu lumipeite alkaa hiljalleen sulaa. Buddha patsas istuu lintupuun alla kivikossa ja valkoinen temppelikanamme nokkii talviruokinnasta jääneet siemenet. Syksyllä jo kyselin Alamökin edessä asuvalta muotopuulta, joko voisin häntä leikata. Jok’ikinen kerta vastasi Pörröpääksi nimetty tuija, että keväämmällä sitten. Kysyin miksi ja hän ihmetteli miksi ihmiset aina kysyvät miksi. Siksi koska se on niin. Keväämmällä sitten. Siitä lähtien Pörröpään ohi kulkiessani muistui usein mieleeni hänen yksinkertainen opetuksensa. Siksi koska se on niin. Ei se kyselemällä muutu. Jotkin asiat vain ovat niin.
Tunnen tuon kauniin ja hyväntuoksuisen viherolion arvostavan sitä, että huolehdin hänestä hellästi, minä puolestani arvostan selkeitä ohjeita. Tänään tulin kulkeneeksi Pörröpään ohitse ja hän ilmoitti, että nyt on leikkuun aika. Hain sakset ja hän neuvoi ottamaan kaikki alas roikkuvat osat pois. Hän muistutti olevansa jalopuu, jonka olemus oli jalostettu kasvamaan ylöspäin kohti valoa. Selkeä ohje kuului: harvenna pois kaikki mikä sojottaa alaspäin. Pohdin miltä puusta mahtoi tuntua, kun oksia leikkasin ja se ilmoitti, että samalta kuin ihmisestä tuntuu hiustenleikkuu. Olotila kevenee ja selkeytyy, kaikki turha jää. Pörröpää alkoi saada takaisin omaa jaloa muotoaan. Harvennus oli tehnyt sille silminnähden hyvää. Osa irrotetuista oksista tuli jättää sen juurille maatumaan ja ravitsemaan sen jaloa kasvua. Pörröpään ja muiden viherolijoiden keskuudessa kirjoitan nyt keväällä ilmestyvää Metsätähtiä -kirjaa. Sen kansista löytyy Voimakorteista ja Voimakirjasta tuttuja voima tekstejä ja vahvistusta polullesi. Sävelessä soivat tuulikellot kumahtelevat ja lammen jää muistuttaa valaiden ääntelyä sulaessaan. Jalostukaamme lempeästi tämän elämän aikana, kukin omiin muotoihimme rakastavan ihmisen tai viherolion avustuksella.
Tontut nimittävät kuuta suureksi peiliksi. Suuresta peilistä he peilaavat omia olojaan ja maailman menoa. Toisinaan kuu kertoo kaiken olevan suurenmoisen täyttä ja silloin tonttu todenteolla kokee jok’ikisen asian voimallisemmin kuin vähenevällä tai uudella kuulla. Tontut kunnioittavat kuun muotoa. Täydellä kuulla ei turhia turista, ettei kärpäsistä tule härkäsiä vaan kunnioitetaan suuresta peilistä näkyvää maailman tilaa. Vähenevällä kuulla kiitellään siitä mitä oli ja annetaan sen mennä, mikä ei enää palvele yhteistä hyvää. Kun kuu supistuu olemattomiin syntyäkseen uudelleen, päättää tonttuväki mitä heidän on aika laittaa alulle. Kasvavalla kuulla tonttu keskittyy jouduttamaan ja tukemaan kasvukautta odottaneiden asioiden kukkaan puhkeamista.
Me ihmiset tiedämme olevamme suureksi osaksi vettä, johon kuun liikkeet vaikuttavat. On hyvä muistaa kaiken väliaikaisuus ja itsessä tapahtuva jatkuva liike. Tasapainoiseen elämään kuuluu olennaisena osana jatkuvan muutoksen sietokyky. Älä siis huoli, kun toisinaan tunnet tarvetta täydempään ja toisinaan tyhjempään. Ole itsellesi armollinen silloinkin, kun ailahtelet eri tapojen välillä. Kuu muuttaa muotoaan, on aivan luonnollista, että myös sinun olotilasi vaihtelevat. Anna rohkeasti jatkuvalle elämän liikkeelle lupa ja vapaus ilmentää lempeästi ihmeitään sinussa, sinun kauttasi. (Tonttuilua kirjasta)