Madonnatilamme etelänurkkausta kaunistavat henkareille asetetut hääpukumme. Niiden alla on suunnattava lamppu, johon voi valita mieleisensä värisen valon. Hääpuvut otamme joka hääpäivä (kesähääpäivä, meillä on myös talvihääpäivä) alas, puemme ne yllemme ja juhlistamme rakkauspäiväämme. On hauskaa, että hääpuvun helmat alkavat olla elämää nähneen näköiset. Minusta olisi hauskaa nähdä muidenkin hääpukuja osana kodin kalustusta sen sijaan, että ne ovat vain kuvissa. Puvun kangas on imenyt itseensä kaiken sen energia, mitä tuona päivänä sykit, joten miksi et antaisi hyvää tekevän energian olla osana kotiasi? Kun tulee aika asettaa puvut takaisin omille paikoilleen, tuntuu hyvältä Jarin tähän asti jokavuotinen kysymys ’voinko asettaa käteni sun olalle?’. Miten lempeästi voikaan toista puhutella ja voimallisesti huomioida nuppineulan kokoisessa asiassa, kun rakkaus sykkii omanlaista sykettään.