Häähumusta vuosittaista iloa

Madonnatilamme etelänurkkausta kaunistavat henkareille asetetut hääpukumme. Niiden alla on suunnattava lamppu, johon voi valita mieleisensä värisen valon. Hääpuvut otamme joka hääpäivä (kesähääpäivä, meillä on myös talvihääpäivä) alas, puemme ne yllemme ja juhlistamme rakkauspäiväämme. On hauskaa, että hääpuvun helmat alkavat olla elämää nähneen näköiset. Minusta olisi hauskaa nähdä muidenkin hääpukuja osana kodin kalustusta sen sijaan, että ne ovat vain kuvissa. Puvun kangas on imenyt itseensä kaiken sen energia, mitä tuona päivänä sykit, joten miksi et antaisi hyvää tekevän energian olla osana kotiasi? Kun tulee aika asettaa puvut takaisin omille paikoilleen, tuntuu hyvältä Jarin tähän asti jokavuotinen kysymys ’voinko asettaa käteni sun olalle?’. Miten lempeästi voikaan toista puhutella ja voimallisesti huomioida nuppineulan kokoisessa asiassa, kun rakkaus sykkii omanlaista sykettään.

Viikko 26 Höpötys

“Vanhat tarinat minussa nostavat päätään, mutta

onneksi jo tunnistan niiden pulinat. Höpönlöpön.” Voima 2017 Kalenterikirja

Viikko 24 Taivaspuhe

” Ei ole hiljaista ei. Taivaspuhe on jatkuvaa. Jos ei muuta, alkaa tuuli

suhista korvilla tiettyä suhinaa ja sudenkorento rahisee hiuksilla.”

Voit mennä ulos ja vapauttaa aivot

”Äiti sä voit mennä ulos ja vapauttaa sun aivot” totesi tyttäreni, kun ääneen pohdin pääni olevan täynnä asioita. Minusta se oli oiva idea ja sovimme, että hän puuhaa omiaan sillä aikaa kun käyn ulkona vapauttamassa aivoni. Raikas tuuli, joka tuli pihamaalla vastaan tuntui kuitenkin vain pöllyyttävän kaiken mitä päässäni liikkui vielä hurjempaan valssiin, enkä tuntenut ensinnäkään pääni vapautuvan. Puuveneen luona käyskentelevä Viikinki oppaani totesi ohi kulkiessani ”Vaikka kulkisit merten taa ovat samat aihiot kentässäsi”.

Hei maailma

’Mene minne mieli vie. Vie rakkautta mukanasi jätä enkeleitä jälkeesi’ – nämä sanat valuivat taannoin käsieni kautta kynään, kynästä paperille ja paperilta esikoisteokseeni jonka te rakkaat lukijat otitte syleihinne. Nyt on koittanut uusi aika. Voin istua ja kirjoittaa koneelle valosanoja, jotka löytävät tiensä luoksesi ilman paperia. Ajatella! Saatan olla vielä koneen äärellä, kun sinä jo vastaanotat sen mitä jaettavakseni annettiin. Iloitkaamme tästä uudesta sydänyhteydestämme, joka niin taidokkaasti mahdollistaa valosanojen runsauden. Vaikka esikoisteos ei ole tällä hetkellä painossa, voit saada sen kuunneltavaksesi lue lisää tästä.