Viikko 38 Sielunmittainen
Toisinaan minusta tuntuu, että ulotut taivaisiin ja takaisin.
Silloin ihailen ihan hiljaa.
Tänään
VASTAANOTA
kaikki se rakkaus mikä sinulle kuuluu.
VAPAUTA
energiakentästäsi kaikki se turhuus mikä sykkii sydämesi tavoittamattomissa.
ILOITSE
olemassaolon ihmeestä kaiken väliaikaisuuden tiedostaen.
AVUSTA
maailmankaikkeutta joka haluaa sinulle kaikkein parasta.
MUISTA
sisäistä lastasi.
Näkijän kultainen keskitie somen ja metsämökin välissä
Kiitos niille lukijoilleni, jotka ovat minua kutsuneet mukaan sosiaaliseen mediaan. Ilman teitä kököttäisin yhä metsämökissä menneessä ajassa takkatulta katsellen. Viestienne myötä aloitin omanlaisen polun tallustamisen nykymaailmassa. Sieltä löytyi nettirumpu jota rummuttaa itselle ominaisella tavalla yhdessä puolison kanssa Vesipeilin väen tuella.
Omanlaisen polun luominen ei tokikaan ollut helppoa. Heti alkuun tuli selväksi että yleiseen somettamiseen minusta ei ole. Jo pelkkä ajatus nopeatahtisen sosiaalisen median tarjoaman jatkuvan kommunikoinnin mahdollisuudesta ja somen kollektiivisten tapojen ottamisesta osaksi omaa olemassaoloa sai minut kokemaan hajaannuksen tilan ja henkisen hengästymisen seesteisen olotilan sijaan. Huh. Vei oman aikansa, että yhdessä Vesipeilin väen kanssa löysimme meidän sykkeeseemme sopivan tavan olla somessa olemassa. Sinun Vesipeilisi mahdollistaa hengessä matkaamisen luokseni myös niille, jotka eivät muutoin pääse matkaamaan. Etänä en edelleenkään näkijän työtä tee. Minulle näkemiseen liittyy aito kohtaaminen, kokeminen, kunnioitus ja kaiken läpi hengittävä rakkaus.
Jokainen meistä sielun ohjaamana löytää oman kultaisen some keskitiensä jos sinne mielii mennä mukaan. Somella voi saada paljon hyvää aikaiseksi mutta hyvä on myös olla hereillä ja välillä kysyä itseltään: ”Palveleeko tämä klikkaus minun hyvinvointiani? Haluanko ruokkia omalla energiallani kyseistä asiaa?” Kun laskeutuvan illan rauha kietoo sinut syleilyynsä voit tuntea oman energiatilasi. Illan hämärässä sielusi tila kertoo sinulle oletko pysynyt itsessäsi vai hajaannuttanut olemassaolosi avaran sosiaalisen median sykkeeseen. Itselleen totena oleminen on kaikkea muuta kuin sitä, miten yleisesti ollaan, se on sielusi ominaisimpien säikeiden ilmentymistä kaiken tietoisuuden ulottumattomissa. Syvä kokemuksellinen tila sanojen ulottumattomissa.
Viikko 33 Käärö
”Maaemo on käärinyt lahjansa sammalin ja heinin, sieltä availen sieni ja marja aarteet. Katsen kummissani, miten joku osaakin luoda jotain niin upeaa.”
Voima 2017 Kalenterikirja
Luottamus
Luottamus on tärkein ja vahvin ominaisuuteni. Luottamuksen avulla vaikeat muutokset voivat tapahtua nopeastikin ilman ponnisteluja. Luotan intuitioon, sisäiseen vanhaan viisaaseen ääneeni ja johdatukseen. Vaikeina aikoina muistan, että kaikella on tarkoituksensa ja että muutos seuraa aina muutosta. luotan itseeni ja näkymättömiin auttajiin.
”Anna mennä vaan, sillä aina sinusta huolehditaan. Sitä mukaa kun luottaa uskallat, yhä enemmän oivallat.”
Häähumusta vuosittaista iloa
Madonnatilamme etelänurkkausta kaunistavat henkareille asetetut hääpukumme. Niiden alla on suunnattava lamppu, johon voi valita mieleisensä värisen valon. Hääpuvut otamme joka hääpäivä (kesähääpäivä, meillä on myös talvihääpäivä) alas, puemme ne yllemme ja juhlistamme rakkauspäiväämme. On hauskaa, että hääpuvun helmat alkavat olla elämää nähneen näköiset. Minusta olisi hauskaa nähdä muidenkin hääpukuja osana kodin kalustusta sen sijaan, että ne ovat vain kuvissa. Puvun kangas on imenyt itseensä kaiken sen energia, mitä tuona päivänä sykit, joten miksi et antaisi hyvää tekevän energian olla osana kotiasi? Kun tulee aika asettaa puvut takaisin omille paikoilleen, tuntuu hyvältä Jarin tähän asti jokavuotinen kysymys ’voinko asettaa käteni sun olalle?’. Miten lempeästi voikaan toista puhutella ja voimallisesti huomioida nuppineulan kokoisessa asiassa, kun rakkaus sykkii omanlaista sykettään.
Viikko 26 Höpötys
“Vanhat tarinat minussa nostavat päätään, mutta
onneksi jo tunnistan niiden pulinat. Höpönlöpön.” Voima 2017 Kalenterikirja
Viikko 24 Taivaspuhe
” Ei ole hiljaista ei. Taivaspuhe on jatkuvaa. Jos ei muuta, alkaa tuuli
suhista korvilla tiettyä suhinaa ja sudenkorento rahisee hiuksilla.”
Voit mennä ulos ja vapauttaa aivot
”Äiti sä voit mennä ulos ja vapauttaa sun aivot” totesi tyttäreni, kun ääneen pohdin pääni olevan täynnä asioita. Minusta se oli oiva idea ja sovimme, että hän puuhaa omiaan sillä aikaa kun käyn ulkona vapauttamassa aivoni. Raikas tuuli, joka tuli pihamaalla vastaan tuntui kuitenkin vain pöllyyttävän kaiken mitä päässäni liikkui vielä hurjempaan valssiin, enkä tuntenut ensinnäkään pääni vapautuvan. Puuveneen luona käyskentelevä Viikinki oppaani totesi ohi kulkiessani ”Vaikka kulkisit merten taa ovat samat aihiot kentässäsi”.
Hei maailma
’Mene minne mieli vie. Vie rakkautta mukanasi jätä enkeleitä jälkeesi’ – nämä sanat valuivat taannoin käsieni kautta kynään, kynästä paperille ja paperilta esikoisteokseeni jonka te rakkaat lukijat otitte syleihinne. Nyt on koittanut uusi aika. Voin istua ja kirjoittaa koneelle valosanoja, jotka löytävät tiensä luoksesi ilman paperia. Ajatella! Saatan olla vielä koneen äärellä, kun sinä jo vastaanotat sen mitä jaettavakseni annettiin. Iloitkaamme tästä uudesta sydänyhteydestämme, joka niin taidokkaasti mahdollistaa valosanojen runsauden. Vaikka esikoisteos ei ole tällä hetkellä painossa, voit saada sen kuunneltavaksesi lue lisää tästä.